Näyttelijä-käsikirjoittaja Kim Gustafsson kieltäytyy valitsemasta vain yhtä kieltä ja määrittelee itsensä kaksikieliseksi. Hänessä on sekä kosmopoliittia että luonnonlasta. Hän hallitsee sekä miehen että naisen roolin.
Kun Kim Gustafsson (32) astuu sisään Café Kafkan ovesta, hänen vallatonta kiharapilveään ei voi olla huomaamatta. Tapaamispaikaksi on valittu Svenska Teaternin alakerran kahvila, koska täällä Gustafsson vielä puoli vuotta sitten loisti La Cage aux Folles -musikaalin stilettikorkoisena sisäkkönä. - Se oli ensimmäinen kunnon musikaali, jossa olen ollut mukana. Jouduin laulamaan hyvin korkeaa ykköstenoria. Se oli tulikaste! Huomasin, että selviän siitä. Tuntumaa mikrofonin käyttöön Gustafsson oli saanut kuitenkin jo kauan ennen Svenskanin nappiroolia: Porvoon ulkosaaristossa, mistä näyttelijä on alun perin lähtöisin, seurattiin joka kevät Euroviisuja. Carolan Främling on todennäköisesti Gustafssonin ensimmäinen viisumuisto. - En voi olla ihan varma siitä, että muistan sen. Tai sitten vaan kuvittelen muistavani, kun sain sen kasetin Ruotsista. Minulla oli isän 70-luvun mankka, ja siitä lähti kaksi johtoa. Serkulla ja minulla oli omat mikit. Se oli hieno laite, jolla pystyi tekemään radioteatteria. Lasten kanssa tehtiin aina voittajabiisiin koreografia. Lauluharrastus vei Gustafssonin jäseneksi myös poikakuoroon. - Lauloin Porvoon tuomiokirkon poikakuorossa. Sitten olin mukana Suomen ensimmäisessä kaksikielisessä nuorisomusikaalissa. Tietysti Teatterikorkeassakin laulettiin. Meillä oli jopa lauludemoja. Kellareissa olen tehnyt kummallista avantgardea, missä ei ole laulettu hirveästi. Gustafsson on harrastanut musiikkia laaja-alaisesti. - Euroviisujuttu on ollut vaan pienenä ja vähän vanhempana. Nuorempana olin rokki-ihminen. Sitten muka vihasin musikaaleja, koska se kuului asiaan Teatterikorkeassa. Klassista pianoa Gustafsson ehti soittaa kymmenen vuotta. - Osasin kyllä soittaa, mutta siinä ei ollut koskaan sellaista sielua, jota näin oikeasti lahjakkaissa oppilaissa. Kun olin ekan kerran lavalla näyttelijänä, ymmärsin, että tämä on se fi ilis, joka on niillä, jotka osaa oikeasti soittaa. Lukiossa näyttelijä päätyi vaihto-oppilaaksi Hollantiin. - Olin kotoisin niin landelta kuin voi olla ja halusin pois. Katselin Euroopan karttaa. Missä on mahdollisimman monta suurta kaupunkia vierekkäin? Päädyin Hollantiin. Siellä otin lävistyksen, värjäsin hiukseni, ja minulla oli ensimmäinen poikakaveri. Gustafsson kävi Hollannissa katolista lukiota, jossa oli jo tuolloin avoimia poikapareja - tyttöpareista puhumattakaan. Vaihtovuoden jälkeen oli myös kotioloissa suhteellisen vaivatonta tulla ulos kaapista. - Isoäidille kertomista vähän jänistin. Siinä vaiheessa koko muu suku tiesi. Olin istuttamassa isoäidin kanssa kukkasipuleita, ja oli puhe juhannusjuhlista, jonne kutsutaan kaikkien kaverit. Selitin Famulle, että nyt tuleekin sitten poikaystävä. Olitko sinä? - Homomman Suomen historia 23. kesäkuuta kello 17 ja 20: HUOM! MUUTTUNUT AIKA JA PAIKKA! Studio Krunikka, Meritullinkatu 33 A, 4. kerros, Helsinki www.helsinkipride.fi
Lue lisää uusimmasta Voltista! |
Kassandra Block on Saksassa asuva suomalainen dekkarikirjailija, joka kirjoittelee Voltin sivuille kerran kuukaudessa.
Lue viimeisin blogi.
