Jos haluat kevätlomaltasi hiekkarantoja tai villiä yöelämää, unohda Madeira. Siellä sytyttävät vain kauniin jylhät maisemat, leppeä sää, luontoretket, kaupunkikävelyt, puutarhat, orkideat ja hyvä ruoka. Portugaliin kuuluva Madeira on keskellä Atlanttia, samaa Makaronesian saariryhmää, johon kuuluvat myös Kanarian saaret, Azorit ja Kap Verde. Luonto on parhaimmillaan henkeäsalpaava, ja Madeiralla on paljon endeemisiä eli kotoperäisiä lajeja. Kirjo kuuluu enemmän kasvikuntaan, ...

sillä verenhimoisin saarelta löytyvä peto taitaa olla jänis tai sisilisko...

Turistit majoittuvat pääosin saaren pääkaupungissa Funchalissa, joka on mukavan kompakti sadan tuhannen asukkaan kaupunki. Siellä oikeastaan minne tahansa pääsee kävellen.

Suurin osa Funchalin hotelleista on kilometrin parin päässä keskustasta länteen. Myös aivan keskustassa ja vanhan kaupungin tuntumassa on joitakin hotelleja, ja niitä voikin sijaintinsa puolesta suositella. Funchal ei välttämättä ole kovin hyvä matkakohde liikuntaesteisille, sillä kapungin korkeuserot ovat suuret ja maasto mäkistä.

Madeiralla pärjää loistavasti englannilla, jopa paremmin kuin Lissabonissa.

Madeiran sään kerrotaan olevan varsin oikullinen ja vaikea ennustaa. Joulu-tammikuu on vuoden kylmintä aikaa, mutta jo helmi-maaliskuussa lämmintä on 20 asteen molemmin puolin.

Madeiran lentokenttä oli takavuosina jännittävän lyhyt. Jyrkkä kaarre ja laskukiito meren päällä johtivat tiukkaan jarrutukseen ennen vuorenrinnettä. Nyttemmin kenttää on pidennetty, eikä gintoniceja tarvitse tilata ainakaan rauhoittavaksi lääkkeeksi.

Saarella on hyvä bussiverkosto. Bussit ovat sympaattisen lyhyitä. Syykin selviää pian, kun näkee kadut ja maantiet, jotka kiemurtelevat kapeina serpentiineinä.

Auton voi vuokrata, toki. Tosin päivän pari katuja ja liikennettä katseltuaan päätyy helposti siihen lopputulokseen, että taksi on edullinen ja vaivaton liikkumismuoto.

Meillä oli onni saada aivan tolpalta mukava taksinkuljettaja, joka osasi riittävästi englantia mutta malttoi myös jättää asiakkaat juttelemaan keskenään. Sen jälkeen kun kuljettaja oli vienyt meidät ulkoilureitin alkuun, luvannut tulla hakemaan sen toisesta päästä ja jättänyt kyytimaksunkin perimisen paluumatkaan, olimme myytyjä.

Sama taksari vuokrattiin sittemmin kokonaiseksi päiväksi saaren kiertoon. Hän esitteli kattavasti saaren luonnon ja kulttuurin. Pohjoisrannan Porto Monizissa taksimies vei meidät lounaalle mukavaan paikallisten ihmisten, ihan duunarienkin, suosimaan ravintolaan, jossa tarjottiin hyvää ruokaa edullisesti. Vuoristokuppilassa nautittiin kahvin kera ponchat, hunajasta, sitruunasta ja lähinnä pontikasta tehdyt paikalliset erikoisuudet. Kuuden tunnin kierroksen taksa oli sata euroa neljältä.

Funchaliin on rakennettu muutama vuosi sitten köysirata. Se kulkee vanhankaupungin rannan ja Monten väliä. Kymmenminuuttisella matkalla saa hienot näkymät kaupungista. Gondoli kulkee välillä vain muutaman metrin korkeudessa; välillä maahan on kymmeniä metrejä. Gondoli heiluu jonkin verran, eli aivan heikkopäisten ei kannata vaivautua.

Niin tylsältä kuin saattaa kuulostaakin, järjestetty bussimatka saaren ympäri voi olla elämys. Etenkin turistibussin takapenkki on kokemus, kun perä huitelee serpentiinien kaarteissa kymmeniä metrejä tyhjän päällä. Siinä vaiheessa opas kertoo paikallisesta hautajaiskulttuurista, hyökyaalloista, hiekkamyrskyistä ja tulivuorenpurkauksista. Vitsauksista ei jää kertomatta kuin heinäsirkat.

Turistibussien pysäköintipaikoilla saattaa parveilla surkean näköisiä kersoja tarjoamassa pieniä kukkia - luonnollisesti rahallista korvausta vastaan. Houkutukseen ei kuitenkaan ole syytä langeta. Samoilla paikoilla yleensä myös esiintyy panhuiluorkesterita tai muuta eksoottista. Jos soitto ei välttämättä ole hyvää, levymyynnin organisointi on. Tosin moniin muihin matkakohteisiin verrattuna kerjäläisten ja kaupustelijoiden määrä on häviävän pieni.

Ulkoilmaihmiselle Madeira on upea. Saarella on lukuisia levadoja eli kastelukanavia, joiden varrella kulkee hienoja ulkoilureittejä. Levadojen luokituksista selviää, minkälaiseen kulkemiseen ne sopivat ja kauanko niiden kävelemiseen kuluu aikaa.

Lenkkarit, vaellus- tai varsikengät ovat hyvät jalkineet, ja päälle käy rento ulkoiluasu. Ei tarvitse olla mikään himovaeltaja lähteäkseen levadalle. Se on aivan tavallista kävelyä ja reippailua.

Levadojen luonto on yleensä jylhää. Kasteluvettähän yleenä johdetaan paikkaan, jonne se ei luontaisesti tule. Vesi itsessään on luonnonvettä, ja kanavissa saattaa nähdä taimeniakin. Käy vaikka juotavaksi.

Levadojen läpikävelyyn laskettuihin aikoihin kannattaa suhtautua varauksella - semminkin kun maisemat ovat monesti sitä luokkaa, että niitä vain jää tuijottamaan. Jos on vähänkään Lakeudelta kotoisin, vuoristot saavat mykäksi.

Polut ovat pääsääntöisesti melko tasaisia ja leveitäkin, mutta paikoin jyrkänteillä ne saattavat käydä hyvin kapeiksi, vain joiksikin kymmeniksi senteiksi. Vaikka polku olisi periaatteessa helposti kuljettavissa, vieressä oleva pudotus saattaa hirvittää. Kontatenkin on kuljettu. Pahimmilla (tai parhaimmilla) paikoilla on yleensä kohtalaiset kaiteet.

Muutaman tunnin levadaan kannattaa varata välipalaa mukaan. Etelämaalaiseen tapaan piknikille voi ottaa palan painikkeeksi pullon pari viiniä seurueen koosta riippuen. Sen juominen kannattaa kuitenkin jättää loppumatkalle, sellaiselle reitille, jossa ei enää uhkaa jyrkänne...

Puutarhat ja orkideat ovat olennainen osa Funchalia. Kaupungin keskustassa ja sen lähellä kiinnostavia kohteita ovat esimerkiksi Madeiran kasvitieteellinen puutarha ja Jardim Orquidea, orkideojen jalostukseen erikoistunut yritys. Ne ovat lähellä toisiaan, ja paikalle kävelee keskustasta hyvinkin tunnissa, kohtalaiseen ylämäkeen. Kumpaankin on muutaman euron pääsymaksu.

Orkideoja voi tuoda tuliaisiksi. Moni matkanjärjestäjä huolehtii leikkokukat koneeseen saakka, mutta Madeiralta voi ostaa myös juurimukuloita. Todistettavasti ne kasvavat kyllä Suomessa, ja asiantuntija saa ne ehkä kukkimaankin.

Madeiralla ei tule nälkä. Kala on loistavaa, ja tätä nykyä myös liha osataan laittaa kuten kuuluu.

Atlantista saa kalaa, sitä näkee Funchalin kauppahallissa, ja sitä tarjotaan kaikissa ravintoloissa. Esimerkkinä voi mainita madeira-kermakastikkeessa tarjotun espada-kalan, joka on valkealihainen erittäin maukas syötävä.

Madeirallakin on opittu sisäänheittäminen. Niin Funchalin rantabulevardilla kuin vanhassa kaupungissakin asiakkaita houkutellaan pontevasti sisään. Tosin jos asiakas päättää mennä ohi, se kyllä sallitaan. Hyviä ruokaravintoloita on etenkin vanhassa kaupungissa.

Seurueemme yhdeksi välipalasuosikiksi nousi puistoravintolan prego: paahdettu sämpylä, jonka välissä on valkosipulivoissa paistettu kokolihapihvi, lehmästä tai tonnikalasta. Edullista ja herkullista.

Madeiralla voi juoda tietysti madeiraa; alkuruuan kanssa sopii kuivempi, jälkiruualla makeampi. Tarjolla olevat muutkin viinit ovat yleensä portugalilaisia. Samppanja on kallista, samoin muu ulkomainen tuontialkoholi. Supermarketin kuitista näkee, että sivistyneellä seudulla peruselintarvikkeiden, kuten sämpylöiden ja viinin arvonlisävero on ostosten halvin.

Funchal on portugalilainen kaupunki, eli myös siellä on mahdollisuus kuulla fadoa. Fado ei ole mitään taustamusiikkia, joka tuo ravintolassa mukavasti paikallisväriä ruokakeskusteluun. Se on taidetta, joka yleisön on syytä pitää huomion ykköskohteena. Jos sitä ei huomaa, esiintyjät kyllä huomauttavat asiasta.

Vaaleilla suomalaismiehillä on "vaarana" joutua fadon laulajattarien erikoisen huomion kohteeksi, varsinkin jos sattuu istumaan ravintolassa aivan lavan reunalla.

Kun joukko keski-iässä olevia tai sitä hipovia miekkosia matkustaa, yöelämäksi riittää useimmin illallinen. Tosin matkaoppaan mukaan Funchalista löytyy jopa kasino ja yökerho, mutta ehkäpä ne soveltuvat toisenlaiselle jetsetille. Sitä paitsi ruokaravintolan tarjoilijalla saattaa hyvinkin olla silmää neuvoa seurue sopivaan jatkopaikkaan yömyssylle.

Madeira
Pääkaupunki: Funchal
Muita kaupunkeja: Câmara de Lobos (34 614 as.), Machico (21 747 as.)
Pinta-ala: 796,2 km²
Väkiluku: 243 007 (2003)
Virallinen kieli: portugali
Valuutta: euro (EUR)

Teksti ja kuvat: Risto Puolimatka